Kunniajäsen Katri Kuukan puhe, SKKO:n vuosikokous 17.1.26

Opetusneuvos Katri Kuukka valittiin SKKO:n kunniajäseneksi 17.1.2026 pidetyssä vuosikokouksessa. Kuukan vuosikokouksessa pitämä puhe on luettavissa alta.

Kunniajäsenyyspuhe, 17.1.2026

Hiiri. Se oli ensimmäinen sana, jonka osasin lukea, isoveljeni aapisesta, jota kadehdin. Samoin kuin koko ajatusta siitä, että hän oli jo koulussa ja minä vielä en. Lukutaidon merkityksestä lienee sanottu jo kaikki, mutta silti sitä voi hehkuttaa – ja pitää hehkuttaa. Ja opettajina tiedämme, että ymmärrys lukutaidon ja ylipäätään kielen merkityksestä pitää – sytyttää.

Omaa syttymistäni kieleen, nimenomaan suomeen, on vaikea jäljittää, mutta jotenkin liitän sen hauskuuteen ja pelleilyyn, iloon ja oivallukseen siitä, että kielellä voi ilmaista, avata ajatuksiaan, itseään. Siksipä olenkin usein miettinyt kielemme ilmausta pukea sanoiksi…Siinä on tietty paradoksi. No, jossain vaiheessa mieleen tarttunut Markku Envallin aforismi: Ominta ajatusta ei voi ilmaista, voi vain rakentaa ilmauksen, joka sitä muistuttaa, auttoi hyväksymään tuon sanoiksi pukemisen.

Tuo ilmaisun ilo ja halu opettaa osallisuutta siitä lienee ollut yksi ponnin opettajan uralleni, nimenomaan suomen kielen opetukselle ja suomi toisena kielenä -opetukselle. Kun Helsingin kaupunki vuonna 1987 haki pakolaislasten suomen kielen opettajia – oppivelvollisuusikäisten pakolaisten tultua peruskoululainsäädännön piiriin – lähdin mukaan, opettamaan vietnamilaisia oppilaita. Joille yritin oman sukunimeni avulla opettaa vokaalien ja konsonanttien pituuden merkitystä: Kuukka, kukka, kuka. ”Opettaja mä kuulen kaikki ihan sama…”

Ihminen saa syntymässä ja elämänsä vaiheissa erilaisia etumerkkejä – tästä on kirjoittanut suomen kielen professori Olli Nuutinen koskettavassa teoksessaan Kommentteja kahteen elämään. Hän kertoo homoseksuaalisuudestaan ja sen haasteellisuudesta. Jotkut etumerkit me pystymme elämämme aikana muuttamaan, toisia emme. Ajatuksen etumerkeistä voi liittää myös kielen oppimiseen ja niihin etumerkkeihin, joita kantavat ne oppijat, joille esimerkiksi koti ei syystä tai toisesta voi antaa riittävästi sytykkeitä kieleen ja oppimisen tukemiseen, tai joille suomi on toinen kieli – eikä koti voi antaa riittävästi sytykkeitä kieleen ja oppimisen tukemiseen. Opettajina emme voi näitä etumerkkejä välttämättä muuttaa, vaikka oppimäärän voimmekin, jos huoltaja suo.

Mutta se mitä voimme muuttaa liittyy omaan työhömme, yhteistyöhön, dialogiin ja vuorovaikutukseen, jotta kielestä ja sen opetukseen liittyvistä tavoitteista tulisi entistä enemmän kaikkien asia. Opetushallitus julkaisi vuonna 2009 kirjan Yhteistä kieltä luomassa, joka tarkastelee koulun ja oppilaiden moninaisuuden ja kielellisten valmiuksien huomioimista opetuksessa ja antaa aineksia kaikkien opettajien kielitietoisuuden lisäämiselle. Mielestäni tuo yhteisen kielen luominen – kaikille oppijoille - sopii mainiosti myös Suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien liiton tavoitteeksi.

Lopuksi: Me olemme täällä saamassa sytykkeitä sitä varten, että voisimme sytyttää kaikissa oppijoissamme hehkun, ilon ja palon kieleen. Minä olen täällä saamassa ilahduttavan kunniaosoituksen liiton ensimmäisenä kunniajäsenenä. Kiitän kunniasta ja päätän puheeni monissa koulutuksissa lainaamaani minulle tärkeän kirjailijan Samuli Parosen aforismiin, olkoon se myös sytykkeeksi: Ihmiskieli ei ole kansalliskieli. Se on kielten mieli.

Katri Kuukka