Mikä on riittävää, ja kuka perustaidot määrittelee?

Kieliverkoston Kieliparlamentissa huhtikuussa 2026 käsiteltiin sitä, mitä perustaidot tarkoittavat kielten oppimisessa ja opetuksessa.

Teksti: Katariina Knuutinen

Tieteiden talolle Helsinkiin kokoontui 10.4.2026 kahdeksisenkymmentä eri alojen toimijaa 16. valtakunnalliseen Kieliparlamenttiin pohtimaan yhdessä tämänvuotisen Kieliparlamentin teemaa: Mitä ovat kielen oppimisen perustaidot? Millainen osaaminen on riittävää? Millaisia oletuksia osaamisesta erilaisissa koulutuksen nivelkohdissa on? Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan kuuluvan Vahva ja välittävä Suomi -hankkeen mukaisesti peruskouluun tulee määritellä vähimmäis- ja perusosaamisen tasot. Se vaikuttaa myös arvioinnin kriteereihin.

Kolme keskeistä puheenvuoroa

Kieliparlamentin aluksi kuultiin kolme teemaa alustavaa puheenvuoroa. Pääpuhuja, Jyväskylän yliopiston professori Anne Pitkänen-Huhta puhui monilukutaidon käsitteestä ja monilukutaidosta perustaitona varhaisessa vieraan kielen oppimisessa. Pitkänen-Huhdan mukaan perustaidot kielten osaamisessa ovat määriteltävissä eri tavoin, mutta lähes kaikissa määritelmissä toistuu ajatus luku- ja kirjoitustaidon keskeisyydestä. Osaamiskäsitys on aina sidoksissa aikaan: maailman muuttuessa kielenkäyttö muuttuu, ja tätä myötä käsitys itse kielestä, sen osaamisesta ja opettamisesta muuttuu. Monilukutaitoinen henkilö osaa Pitkänen-Huhdan mukaan tuottaa, tulkita ja arvioida kriittisesti monipuolisia multimodaalisia tekstejä. Hän osallistuu aktiivisesti niin arjessa, opinnoissa kuin työelämässä ja hyödyntää monipuolisesti kielitaitoaan, eri modaliteetteja ja teknologisia resursseja sekä yhdistelee tekstuaalisia, suullisia, visuaalisia, auditiivisia, eleellisiä, kosketuksellisia ja tilallisia resursseja. Tavoite on juhlava. Oleellinen kysymys on, miten ja millaisella pedagogialla tähän tavoitteeseen päästään. Kaiken kaikkiaan monilukutaidon opettamisen tulisi kuitenkin olla Pitkänen- Huhdan mukaan oleellinen osa paitsi äidinkielen myös vieraan kielen opetuksessa. Tällä hetkellä äidinkielen ja vieraiden kielten opetus on kuitenkin pitkälti erillään ja kouluarjen tasolla äidinkielenopettajat tekevät huomattavasti vähemmän yhteistyötä vieraiden kielten kuin vaikkapa historian tai kuvataideopettajien kanssa.

Seuraavaksi Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilä käytti puheenvuoron kotimaisten kielten merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle. Kotimaisten kielten keskus viettää tänä vuonna juhlavuottaan, jonka tavoitteena on tuoda esiin kielen merkitystä yksilölle ja yhteiskunnalle. Yksi olennaisista kysymyksistä tässä pohdinnassa on, miten yksilön äidinkieli määritellään etenkin aikana, kun yksikielisyydestä on siirrytty monikielisyyteen ja kieli systeeminä -ajatuksesta kieli resurssina -ajatukseen. Nissilä nosti puheenvuorossaan esiin nykyään keskeiset ja tarvittavat käsitteet kielisivistys ja kieliviisaus. Kielisivistyksellä tarkoitetaan eri kielten, erikielisten ja eri tavoilla kieliä osaavien arvostamista, kieliviisaus puolestaan on nykyään tärkeä työelämätaito. Puheenvuorossaan Nissilä muistutti, että yhteiskunta toimii hyvin vahvasti kielen kautta ja kielen varassa ja kielellä ja että lukutaidolla ja demokratialla on vahva suhde toisiinsa.

Kolmannen alustuspuheenvuoron piti opetusneuvos Katri Kuukka, joka avasi perusopetuksen tulevaisuustyötä tekevän työryhmän käymää keskustelua perustaidoista. Perusopetuksen osaamistakuutyöryhmässä ovat tällä hetkellä työpöydällä kysymykset siitä, mitä riittävällä osaamisella ja perustaidoilla tarkoitetaan ja tarkoittavatko vähimmäis- ja perusosaaminen samaa vai eri asiaa. Työskentely on vielä kesken, ja esimerkiksi osaamisen kriteeristö on vasta keskustelussa. Osaamistakuun myötä perusopetuksessa oppilaan on jatkossa saavutettava riittävät ja kansallisesti yhtenäiset perustaidot. Keskustelussa onkin, mitä oppilaiden pitää peruskoulun päättötodistuksen saadakseen osata ja sitä kautta mitä ja miten oppilaita tulee opettaa ja arvioida. Uudet kriteerit ilmaiseva laki astuu voimaan 1.8.2027, ja opetussuunnitelmien tulee olla valmiina 31.10.2027. Sen jälkeen on paikallisten opetussuunnitelmien laatimisen aika. Ne astuvat voimaan 1.8.2028.
 

”Keskustelussa onkin, mitä oppilaiden pitää peruskoulun päättötodistuksen saadakseen osata.”

Oppija keskiössä

Alustuspuheenvuorojen jälkeen jakauduttiin työpajoihin syventämään teemaa eri näkökulmista. Työpajoissa paneuduttiin erityisesti siihen, mitä oletuksia osaamisesta on ja millaista osaamista voidaan missäkin opintojen vaiheessa pitää riittävänä. Käsiteltävinä olivat niin vasta maahan muuttaneen perustaidot ja alkavan kielitaidon kehittyminen yläkouluun valmistavassa opetuksessa, kielitaidon minimivaatimukset vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen opetuksessa, korkeakouluopiskelun edellyttämät kielitaitovaatimukset kuin tekstitaitojen perusosaaminen peruskoulun päättyessä.

Työpajojen lopuksi palattiin vielä yhteiseen äänestykseen. Sen tuloksen mukaan kaikkien muutosten, käsitteiden ja tavoitteiden keskiössä tulisi edelleen olla oppilas ja ydinkysymyksenä, miten opetuksessa ylläpidetään oppimisen iloa.
 

---

Kieliparlamentin järjestää Kielikoulutuspolitiikan verkosto (kieliverkosto.fi), jonka toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja jota koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

Kielikoulutuspolitiikan verkosto tuo yhteen kielikoulutuksen toimijoita, lisää tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta ja vaikuttaa kielikoulutusta koskeviin päätöksiin Suomessa.

Kieliparlamenttiin osallistuu muun muassa päätöksentekijöitä, viranomaisia, julkishallinnon, opetushallinnon, työelämän, järjestöjen ja yhdistysten edustajia, koulutuksen tarjoajia ja kouluttajia sekä opettajia, opiskelijoita ja tutkijoita.

---

Teksti on alun perin julkaistu Suomenopettaja-lehdessä numerossa 2/2026.