Yhteinen kieli on tärkein

Kun entisessä kotikunnassani yhdistettiin kaksi lukiota, kahden työyhteisön elämä mullistui. Toisen koulun väen piti jättää tuttu koulurakennus. Monen työmatka moninkertaistui. Poliitikot valitsivat toisen rehtorin jatkoon, toinen jouti mennä. Pidettiin sairauslomia.

Samaa pudotuspeliä käydään paraikaa monessa kunnassa ja kaupungissa. Osassahan syy on väistämätön oppilaiden puute, osassa taas silkka säästäminen – siis toiminnan tehostaminen ja uudelleen organisointi, ketterämmän toimintakulttuurin kehittäminen. Oman työyhteisön hajoaminen on kova paikka. Minunkin koulussani oli vääryyden kokemusta ja surua.

Kahden pedagogisen ainejärjestön yhdistyminen ei nyt ole ihan yhtä kova paikka, mutta tärkeä miettimisen kohta kuitenkin! Tampereella SKKO:n ensimmäisessä vuosikokouksessa äänestettiin kymmenhenkinen hallitus, jonka tehtävä on ajaa hyvin monen eri koulutusalan asiaa. Yhdessä on sovittu, että myös varajäseniksi valitut voivat osallistua hallituksen kokouksiin, jotta jokainen ala varhaiskasvatuksesta aikuisopetukseen voi osallistua keskusteluun. Pitää luoda yhteinen toimintakulttuuri – kieli – yhdelle hallitukselle, lehdenteolle sekä työryhmille. Siinä varmasti onnistumme!

Toinen tärkeä työ uudessa liitossa on jäsenmäärän kartuttaminen. Valtio säästää, kunnat ja kansalaiset säästävät. Tästäkin syystä jäsenet vähenevät kaikissa opettajajärjestöissä. Toinen syy ovat runsastuneet vapaa-ajan täyttö- ja käyttömahdollisuudet sekä ajatus yhdistykseen kuulumisesta kauppana, joka tuottaa itselle mahdollisimman konkreettista hyötyä: mitä minä saan 75 eurolla?

Kyselyjen perusteella monelle parasta jäsenyyden antia ovat koulutukset. Kun valtio säästää ja järjestöjen jäsenmaksukertymä pienenee, vähenevät esimerkiksi julkaisutoiminnassa elintärkeät apurahat sekä mahdollisuudet järjestää juuri konkreettisia, mahdollisimman monelle ryhmälle suunnattuja täsmäkoulutuksia.

Kehittämispäivien ohella toisen kaksipäiväisen lähikoulutustilaisuuden eli talvipäivien järjestäminen muualla kuin Helsingissä on todella hyvä tapa tavoittaa potentiaalisia uusia jäseniä, eli niitä opettajia, joille työnantaja ei säästötoimissaan kustanna kallista reissua Helsinkiin. Tässä talkootyössä elinvoimaiset paikallisjärjestöt ovat kullanarvoisia.

Kaiken uuden haltuun ottamisessa tarvitaan yhteistä kieltä, oppimisessa ihan erityisesti. Siksi meidän yhteinen asiamme, suomen kieli ja kulttuuri, lukeminen ja kirjoitaminen, on näissä nykyisissä, koko koulujärjestelmän kehittämispaineissa aivan avainasemassa.

Irene Bonsdorff
puheenjohtaja