Yhtenäiset lukukäytänteet vihdoin koko maahan

Kaisa Hautamäki ja Irene Härkönen ottivat Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla 25.4. kantaa kirjallisuuden lukemiseen perusasteen eri vuosiluokilla: Opetussuunnitelman perusteisiin pitää kirjata, kuinka monta kaunokirjallista teosta on luettava kullakin vuosiluokalla. Nyt lukemisen määrä vaihtelee liian paljon. 

Helsingin Sanomat uutisoi opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän 29.4. julkaisemasta raportista: "Ministeriön edotus: armovitosista on luovuttava". Uutisessa mainitaan raportista mm. näin: "Jatkossa opetussuunnitelmaan kirjataan, montako kirjaa oppilaan pitää milläkin vuosiluokalla lukea."

Poliitikot ja opetusalan asiantuntijat ovat huolissaan lasten ja nuorten lukutaidon heikentymisestä. On vaadittu, että opetuksen on oltava tasa-arvoista ja yhdenvertaista. Helsingin Sanomien pääkirjoitus (12.4.) toteaa, kuinka ”kansalaisten on voitava luottaa siihen, että kaikki lapset asuinpaikasta huolimatta saavat mahdollisimman tasalaatuisen koulutuksen”.

Yhteen epäkohtaan ei ole puututtu: kaikki peruskoululaiset eivät äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa saa yhtä monta kaunokirjallista teosta lukuvuoden aikana luettavakseen. Erot kuntien, koulujen ja luokkien välillä ovat suuret. Opettajiemme laaja autonomia on mahdollistanut tällaiset eriarvoisuutta ylläpitävät lukukäytänteet. Kansalliset opetussuunnitelmat eivät väljyydessään olekaan tukeneet opetustyötä, vaan opettajat on jätetty yksin autonomiaansa.

Merkittävin syy eriarvoisuuteen on, ettei opetussuunnitelmassa ole määritelty eri vuosiluokilla luettavien kaunokirjallisten teosten minimimäärää. Sitä ei ole kirjattu myöskään kuntien eikä koulujen opetussuunnitelmiin. Tämä on puolestaan johtanut kuntien ja koulujen välillä rahoituksen eriarvoisuuteen.

Muutoksia on toki tehty. Tällä vaalikaudella on tuntimääriä jälleen lisätty, mutta äidinkieleen ja kirjallisuuteen vain alakoulun puolelle. On myös toteutettu erilaisia kansallisia lukutaitostrategioita ja kampanjoita, joilla voidaan innostaa oppilaita lukemaan. Nämä toimet eivät kuitenkaan riitä. Lapset ja nuoret jäävät edelleen eriarvoiseen asemaan.

Opetusministeri Anders Adlercreutzille (r) viime kuntavaalien alla kirjoittamassamme avoimessa kirjeessä esitimme, että tulevaan valtakunnalliseen perusopetuksen opetussuunnitelmaan on vihdoin kirjattava oppilailla lukuvuosittain luetutettavien teossarjojen minimimäärä: neljä kaunokirjallista kokonaisteosta luokilla 1–9. Toteutuessaan vaatimuksemme sitouttaa opettajat, oppilaat ja kodit lukemiseen sekä kunnat antamaan tasapuolisesti ja riittävästi rahaa kouluille teossarjojen hankintaan.

Lukutaitoon keskeisesti kuuluvia luetun ymmärtämistä ja kriittistä lukutaitoa voidaan parhaiten opettaa luettamalla koko luokalla tai ryhmällä sama kaunokirjallinen teos. Uudistus lisäisi opettajien yhteistyötä ja toisi oppilaille takaisin sitä yhteisöllisyyttä, jota kännyköiden käyttö ehti huolestuttavasti heikentää.

Eriarvoisuutta tuottavia rakenteita aletaan vihdoin purkaa. Viime syksynä opetusministeri ilmoitti osaamistakuusta, jonka mukaan opetusta aletaan ohjata aiempaa enemmän. Hänkin piti tärkeänä nostaa keskusteluun, voiko lukutaidon tavoitetasoa ja lukemisen määrää perusopetuksessa lisätä.

Voi ja täytyy lisätä. Hienoa, että Oulussa otetaan 1.8.2026 alkaen oppiaineessamme käyttöön neljän kokonaisteoksen vähimmäismäärä vuosiluokilla 1–9. Kun tämä on toteutettu Oulussa, ja aiemmin Kangasalla, miksei se toteutuisi koko maassa!

Kaisa Hautamäki

Irene Härkönen

filosofian maistereita

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtoreita

eläkkeellä, Oulu